Thursday, May 12, 2022

Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y. Eduskuntavaaleissa Tampere Pirkanmaa 2023 vaadimme julkisesti oheisia Ulkoministeriön vahvistamia tavoitteitamme täytäntöönpantaviksi Ukraina pakotteiden ohessa


Eduskuntavaaleissa Tampere Pirkanmaa 2023 vaadimme julkisesti oheisia Ulkoministeriön vahvistamia tavoitteitamme täytäntöönpantaviksi Ukraina pakotteiden ohessa:


Yhdistyksen nimi:

Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y.

Sääntöjen 2 §:stä Tarkoitus ja toiminta:

1. Vaadimme tunnettujen ja tiedettyjen "neuvostopartisaanien" luovuttamista Suomeen tuomioharkintaa varten epäillyistä sotarikoksistaan Suomea ja suomalaisia kohtaan.

2. Vaadimme Suomelta ryöstettyjen ns. sotakorvausten eli ryöstösaaliin takaisinmaksatusta kaikkine pääomineen ja laillisine korkoineen, sekä miehitettyjen alueidemme palautusta välittömästi ja siinä yhteydessä 14.10.1920 Tarton rauhansopimuksen uudelleenratifioimista kaikkine artikloineen.

3. Vaadimme Moskovan alueen edustajilta eli Kremlin hallinnolta täysimittaista sotakorvausrahastojen synnyttämistä, siinä mittakaavassa kuin mitä Saksa ja Itävalta ovat tehneet toisen maailmansodan jäljiltä.

4. Vaadimme Tsetsenian kansanmurhaan 1994-1996 ja vuodesta 1999 uudelleen käynnistetyn kansanmurhan ja joukkotuhon Moskovan Kremlin hallinnon vastuullisia kuten esim. Vladimir Putinia Haagiin syytettäviksi samoilla perusteilla, kuin Slobodan Milosevicia esikuntineen. Viittaamme mm. Jelena Bonnerin lausumiin Timo Hämäläisen artikkelissa "SIVUSILMIN" HS:ssa 1.3.2001 s.B7: "Jelena Bonner ja Venäjän demokratia": "Uuden Venäjän suurin turmio ja häpeä ovat kaksi Tsetsenian sotaa ja Tsetsenian kansan tosiasiallinen kansanmurha". Mahdollisuuksien mukaan pitää Tsetsenialle taata sen kansalliset rajat sen mukaan mitä ne olivat ennen Stalinin hirmutöitä ja etnisiä karkoituksia 1940-luvulla, sekä korvauksia ko. silloisista ihmisoikeusrikoksista nykyiseltä Moskovan oblastin eli alueen Kremlin hallinnolta vähintään samassa mittakaavassa, kuin Saksa on maksanut Kolmannen Valtakunnan vainokohteille ja heidän omaisilleen.

5. Kremlin hallinnoimat ulkomaiset rahavarat ja sijoitukset vaadimme jäädytettäviksi, kunnes sitova poliittinen ja juridisesti pätevä sopimus on tehty korvausrahastosta eri kansallisuuksien hyväksi vastaavallalailla, kuten ns. Kolmannen Valtakunnan ajan pakkotyöläisille v. 1999. Neuvosto-Venäjän perikunta ei ole maksanut vielä mitään sotarikoksistaan ja miehityksistään, vaan on päätynyt tekemään uusia Tsetseniassa.

6. Kulttuuriperinnön vaaliminen tuleville sukupolville kokonaisessa ja ehyessä Suomessa, samoin kuin muillakin Kremlin rikoksista kärsineillä kohteilla ja kansoilla ilman leninismi-stalinismin ja isovenäläisyyden rikosten hyväksyntää ja miehitystä.

pj. Seppo Lehto

Viitteet:
Ulkoasiainministeriön lausunto HEL1011-13
Yhdistysrekisterin Rek.nro. 188.193




Eduskuntavaaleissa Tampere Pirkanmaa Lehto Seppo ehdokkaanne valkoisemman Suomen asialla missä punavalheet ja stalinismin perintöä ei enää kumarreta ja palvota.






-------------------------------
--------------------------------------

Thursday, March 11, 2021

Vaadimme Suomelta ryöstettyjen ns. sotakorvausten eli ryöstösaaliin takaisinmaksatusta kaikkine pääomineen ja laillisine korkoineen, sekä miehitettyjen alueidemme palautusta välittömästi ja siinä yhteydessä 14.10.1920 Tarton rauhansopimuksen uudelleenratifioimista kaikkine artikloineen.

Kuntavaaleissa Tampereella 2021 vaadimme samoin julkisesti oheisia Ulkoministeriön vahvistamia tavoitteitamme täytäntöönpantaviksi:

Yhdistyksen nimi:

Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y.

Sääntöjen 2 §:stä Tarkoitus ja toiminta:

1. Vaadimme tunnettujen ja tiedettyjen "neuvostopartisaanien" luovuttamista Suomeen tuomioharkintaa varten epäillyistä sotarikoksistaan Suomea ja suomalaisia kohtaan.

2. Vaadimme Suomelta ryöstettyjen ns. sotakorvausten eli ryöstösaaliin takaisinmaksatusta kaikkine pääomineen ja laillisine korkoineen, sekä miehitettyjen alueidemme palautusta välittömästi ja siinä yhteydessä 14.10.1920 Tarton rauhansopimuksen uudelleenratifioimista kaikkine artikloineen.

3. Vaadimme Moskovan alueen edustajilta eli Kremlin hallinnolta täysimittaista sotakorvausrahastojen synnyttämistä, siinä mittakaavassa kuin mitä Saksa ja Itävalta ovat tehneet toisen maailmansodan jäljiltä.

4. Vaadimme Tsetsenian kansanmurhaan 1994-1996 ja vuodesta 1999 uudelleen käynnistetyn kansanmurhan ja joukkotuhon Moskovan Kremlin hallinnon vastuullisia kuten esim. Vladimir Putinia Haagiin syytettäviksi samoilla perusteilla, kuin Slobodan Milosevicia esikuntineen. Viittaamme mm. Jelena Bonnerin lausumiin Timo Hämäläisen artikkelissa "SIVUSILMIN" HS:ssa 1.3.2001 s.B7: "Jelena Bonner ja Venäjän demokratia": "Uuden Venäjän suurin turmio ja häpeä ovat kaksi Tsetsenian sotaa ja Tsetsenian kansan tosiasiallinen kansanmurha". Mahdollisuuksien mukaan pitää Tsetsenialle taata sen kansalliset rajat sen mukaan mitä ne olivat ennen Stalinin hirmutöitä ja etnisiä karkoituksia 1940-luvulla, sekä korvauksia ko. silloisista ihmisoikeusrikoksista nykyiseltä Moskovan oblastin eli alueen Kremlin hallinnolta vähintään samassa mittakaavassa, kuin Saksa on maksanut Kolmannen Valtakunnan vainokohteille ja heidän omaisilleen.

5. Kremlin hallinnoimat ulkomaiset rahavarat ja sijoitukset vaadimme jäädytettäviksi, kunnes sitova poliittinen ja juridisesti pätevä sopimus on tehty korvausrahastosta eri kansallisuuksien hyväksi vastaavallalailla, kuten ns. Kolmannen Valtakunnan ajan pakkotyöläisille v. 1999. Neuvosto-Venäjän perikunta ei ole maksanut vielä mitään sotarikoksistaan ja miehityksistään, vaan on päätynyt tekemään uusia Tsetseniassa.

6. Kulttuuriperinnön vaaliminen tuleville sukupolville kokonaisessa ja ehyessä Suomessa, samoin kuin muillakin Kremlin rikoksista kärsineillä kohteilla ja kansoilla ilman leninismi-stalinismin ja isovenäläisyyden rikosten hyväksyntää ja miehitystä.

pj. Seppo Lehto

Viitteet:
Ulkoasiainministeriön lausunto HEL1011-13
Yhdistysrekisterin Rek.nro. 188.193


Kuntavaaliehdokas Lehto Seppo Historioitsija aluepalauttaja



----------------------------------------
#Aluepalautus jokaiseen hallitusohjelmaan
------------------------------------------------

Tuesday, July 28, 2020

Aluepalautukset Suomen, muun Baltian Puolaa, Saksaa, Ukrainaa, Georgiaa myöden miehittäjä-Ryssältä

Aluepalautukset Suomen, muun Baltian Puolaa, Saksaa, Ukrainaa, Georgiaa myöden miehittäjä-Ryssältä eli moskovan oblastilta

















Asioissa on suotavaa ansiokas vittuilu kun pitää viettää voittajavaltioiden eurooppapäivää ja voitonpäivää mitkä perustuivat yksipuolisille tulkinnoille sotien syistä ja seurauksista. Jostain syystä unohdetaan saksalainen yli tuhatvuotinen asutus, eikä kummastella slaavien imperialismia ja sen hyväksyntää länteen?




Moskovan imperialismi käynnistyi välittömästi uusiksi kun sovjet romahti:












 


Aluemiehityksemme on saanut uusia sivuvivahteita alueriistojen lisäksi kun kommaritaustaiset ovat päästäneet maahamme eitoivottavia aineksia:




Ryssä pitää tukikohtiaan Suomelta miehittämillään saarillakin Suomenlahdella



Ohessa hieman sitä kommunismin parempaa väkivaltaa miehittämillään alueilla harrastamasta väkivallasta:








Tämä mielettömyys tulkita "voittajien" tulkintoja, missä imperialistiset Ryssä, USA, Ranska, Englanti (missä aurinko ei koskaan laskenut) olivat ns "oikessa" kun voittivat halliten yhdessä ja erikseen isompia siirtomaa-alueita kuin Saksa edes 1:n ms aikaan, saati Suomi ja Unkari. Kansallissosialismi on eräs sosialismi muoto ja toki sen suojelus oli meidän varjeluksemme viime sodissamme toisin kuin äärivasemmiston väkivaltainen imperialismi, eikö vain Ilkka Porttikivi, Jani Alander, Suomen Sisu Henri Hautamäki etc 😉? https://aluepalautus.blogspot.com

------------------------------------

https://aluepalautus-hallitusohjelmiin.blogspot.com/

----------------------

Tuesday, July 10, 2018

Suosittelemme äänestämään kunnallisvaaleissa, eduskuntavaaleissa aluepalauttajia, sekä islamin ja maahanmuutonvastustajia: mm Seppo Lehto Pirkanmaalla ehdokkaina kansakuntamme hyväksi

Suosittelemme äänestämään kunnallisvaaleissa, eduskuntavaaleissa aluepalauttajia, sekä islamin ja maahanmuutonvastustajia: mm Seppo Lehto Pirkanmaalla ehdokkaina kansakuntamme hyväksi 

Yhteisinä kansakunnallisina teemoina: Armotonta menoa, gegen Finlandisierung, alkuperäkansojen oikeuksien puolesta, niin kansallisessa, kuin kansainvälisessä oikeudessakin, loppu vierasperäisten laittomalle suosinnalle = Loppu alkuperäkansojen oikeuksien syrjinnälle yhteistyössä Euroopan unionin, Naton, Japanin ja USA:n kanssa, Karjala takaisin = Karjalan palautus = Tarkoittamaan kaikkien miehitettyjen alueidemme palauttamista: Barentsinmeren maakaasu- ja öljykentistä, Kalastajasaarentoon, Petsamoon, Salla-Kuusamoon ja Suomenlahden saariin aluevesi- ja mannerjalustaoikeuksineen.

Periaattella Suomi suomalaisille ja ilman laillista perustetta (kansainvälisen oikeuden mukaan Suomella ei ollut mitään velvollisuutta ottaa tänne moskovan kommunishallinnon hylkämiä ja hyysäämiä somaleita tänne 1990-1991).

Mikäli meillä olisi USA:n lainsäädäntö näissä asioissa niin meneteltäisiin oheisesti: Väärinperustein myönnetyt kansalaisuudet voitaisiin peruuttaa ja mitätöidä. Näinhän tässä pitäisi tehdä?
Tänne kärrätyt somalit Somaliaansa sillä somaleilla käytännössä asutusalueenaan koko Itä-Afrikka, kuten miehittäjä-Ryssän miehitysjoukotkin Ryssäläänsä, sekä Euroopan alueelle tulleet muiden maiden elintasopakolaiset kotiutettava kotoutusten sijaan takaisin Afrikkaan, Aasiaan ja lähi-Itään.
------------------------------------------
https://aluepalautus-hallitusohjelmiin.blogspot.com/


-------------------------------

Thursday, June 10, 2010

Eduskuntaan Seppo Lehdon viriiliä suursuomalaista voimaa, ajattelua ja tavoitteita: Suomi suomalaisille, oman kansan etu edelle kaiken muun, rättipäät hoitakoot oman elatuksensa omilla alueillaan kuten Afrikan elätitikin

Eduskuntaan Seppo Lehdon viriiliä suursuomalaista voimaa, ajattelua ja tavoitteita: Suomi suomalaisille, oman kansan etu edelle kaiken muun, rättipäät hoitakoot oman elatuksensa omilla alueillaan kuten Afrikan neekerit ja somlielätitikin.

Emme tarvitse Suomeen, emmekä Eurooppaan savimajakulttuurien antia huumekuriireina, emmekä elätteinä.

Suojelua kaipaavat vain sumuisten vuorten gorillat ja sarvikuonot, muuten ei tarvitse huolta kantaa ko maanosista, saati suomalaisten varantoja ko alueille ohjata.

Seppo Lehto eduskuntaan, valtuustoon tai hevonvittuun jos sieltä paremmin pystyy asioihin vaikuttamaan ;)

------------------
https://aluepalautus.blogspot.com/
------------------

Monday, April 21, 2008

Selkosuomi kunniaan: Somalit Somaliaan ja neekerit pysykööt Afrikassa. Emme tarvitse mulattituotantoa Suomessa

Selkosuomi kunniaan: Somalit Somaliaan ja neekerit pysykööt Afrikassa. Emme tarvitse mulattituotantoa Suomessa

Tampereen kunnallisvaaliehdokkaanne on Seppo Lehto Tampereella syksyn kunnallisvaaleissa 2008.

http://kunnallisvaaliehdokas.blogspot.com

Toimikaamme suomalaisuuden pelastamiseksi maahanmuuttoa rajoittaen yhteiseksi hyväksemme, jotta tulevaisuuteemme ei kajasta mustana kuin pesemätön mulatin tai neekerinperse


https://aluepalautus.blogspot.com
---

Suosittelemme äänestämään kunnallisvaaleissa, eduskuntavaaleissa aluepalauttajia, sekä islamin ja maahanmuutonvastustajia: mm Seppo Lehto Pirkanmaalla ehdokkaina kansakuntamme hyväksi. 
Teemoina: Armotonta menoa, gegen Finlandisierung, alkuperäkansojen oikeuksien puolesta, niin kansallisessa, kuin kansainvälisessä oikeudessakin, loppu vierasperäisten laittomalle suosinnalle = loppu alkuperäkansojen oikeuksien syrjinnälle yhteistyössä Euroopan unionin, Naton, Japanin ja USA:n kanssa, Karjala takaisin = Karjalan palautus = Tarkoittamaan kaikkien miehitettyjen alueidemme palauttamista: Barentsinmeren maakaasu- ja öljykentistä, Kalastajasaarentoon, Petsamoon, Salla-Kuusamoon ja Suomenlahden saariin aluevesi- ja mannerjalustaoikeuksineen. Periaattella Suomi suomalaisille ja somalit Somaliaan, kuten miehittäjä-Ryssän miehitysjoukotkin Ryssäläänsä, sekä Euroopan alueelle tulleet somalit ja neekerit kotiutettava kotoutusten sijaan takaisin Afrikkaan 

Palautetta: aluepalautus(at)gmail.com ja astrid.thors@eduskunta.fi sähköpostiin, kiitos;)
--

https://aluepalautus-hallitusohjelmiin.blogspot.com/
-

Tuesday, March 13, 2007

Totuus pääministeri Matti Vanhasen, presidentti Tarja Halosen ja muiden miehityshallintoamme eli miehittäjä-Ryssää kumartavien ja palvovien taustoista on tiedossa

Totuus pääministeri Matti Vanhasen, presidentti Tarja Halosen ja muiden miehityshallintoamme eli miehittäjä-Ryssää kumartavien ja palvovien taustoista on tiedossa. Netissä on googlaten löydettävissä Matti Vanhasen Neuvostoliittoa ihannoiva kirjoitus Suomenmaa-lehdesta 30.7.1985 Olli Heikkilä ja Seppo Lehto Pirkanmaalta eduskuntaan 2007 ---------- https://aluepalatus.blogspot.com/ ----------

Monday, April 10, 2006

Tampereen filosofiatapahtuman 2006 järjestelyt näyttivät että kriittinen ajattelu on kielletty Tampereella

Tampereen filosofiatapahtuman 2006 järjestelyt näyttivät että kriittinen ajattelu on kielletty Tampereella

Pentti Linkola on ainakin seurannut punikkiyliopiston tapahtumia, kuten Seppo Lehtokin

http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=05/2006&id=9bbdd1b

Hyllytetyss? vastineessaan Linkola jatkaa samoilla linjoilla kuin joulukuun haastattelussa. H?n kritisoi demokratiaa ja ihannoi diktatuuria, etenkin natsi-Saksaa.

"Joukossa tyhmyys tiivistyy ei ole sutkaus, vaan luonnonlaki. Johtajalla voi olla korkea moraali, massalla ei koskaan.  Missä kansa johtaa, siellä ei ruoho viheriröi, eikä kiveä kiven päälle."

"Hitler-Jugendin nuorissa, jotka kansallispuvuissa vaelsivat vuorilla vaalea arjalainen tukka hulmuten ja haitarin soidessa, tiivistyy se, mitä pidän natsismissa loistavana.- - Ei voi ihmetellä, ett? Pohjolan naiset hurmaantuvat pitkistä, komeista, iloisista ja kohteliaista vuoristojääkäreistä, vastakohtina heidän omille länkisäärisille, tuhnuisille, lässähtäneillee äijänkörilöilleen", Linkola kirjoittaa.

Puhelimessa Linkola äityy vielä kritisoimaan kärkevästi Suurta filosofiatapahtumaa ja Tampereen yliopistoa.

"Se ei näemm olekaan valtakunnallinen tapahtuma, vaan punainen propagandatapahtuma. Siellä tehdäänkin politiikkaa eikä puhuta filosofiaa. Tampereen yliopisto on yhä taistolainen. Siitä firmasta pysyn jatkossa erossa."

Seppo Lehto

http://www.aluepalautukset.blogspot.com yhtyy Pentti Linkolan arvioon komujen tyhmyydest? filosofiatapahtuman jarjestelyiden osalta

-------------------------
Kansallinen filosofistinne Suomi suomalaisille Seppo Lehto terveisin ;)
https://aluepalautus.blogspot.com/

----------------

Sunday, January 29, 2006

Pro järki Sauli Niinistö presidentiksi 2006: Nato-jäsenyyshakemus ja aluepalautukset vireille välittömästi

29.1.2006 presidentinvaalien äänestyspäivänä suosittelemme äänestämään komutaustaisen komulehmä Tarja Halonen sijaan presidentiksi Sauli Niinistöä

Järjen käyttö on sallittua:

Pro Sauli Niinistö presidentiksi 2006: Suomalaisten, saksalaisten, japanilaisten ja tsetseenien muistoksi 27.1.2006

Tarja Halonen on johtanut kansakuntaamme harhaan koko presidenttiytensä ajan. Seppo Lehto ei ole mainostanut tätä http://www.tavjahalonen.net/ sivua omakseen, eikä myöskään ole kerännyt ko. sivuston aineistoa vastoin ko. sivuston säikkyä loppukommenttia.

Neuvostoterrorin ja kansanmurhien raakuuksia muistaen http://karjalatakaisin.blogsource.com/

Vainojen päivänä 27.1.2006 muistettava valkoisen eurooppalaisen rotumme tuhoajia neuvosto- ja brittiläisimperiumia, jotka ovat ajaneet eurooppaa sekarotuisempaan suuntaan siirtomaa- ja kommunismiaatteillaan ja erilaisten loistensa ongelmien ohjaamisella valkoisen Euroopan ongelmiksi. 2.5 miljoonaa miehittäjä-Ryssän loisivaa sotilasta tosin saatiin ulos keski-Euroopasta Saksojen yhdistyttyä

Turha jupista muutamasta juutalaisesta, sillä näitä keskitysleirejä oli myös saksalaisille, suomalaisille ja lukuisille kansallisuuksille, niin Neuvostoliitossa, kuin muidenkin liittotuneiden hoteissa. USA:n häikäilemätön ydinpommien käyttö oli raakuudessaan ylittämätöntä kansanmurhaa kertaluontoisesti japanilaisia vastaan. Neuvostoliiton gulageissa on tosin kuollut kymmeniä miljoonia, niin ennen sotia, sotien aikana, kuin sotien jälkeenkin.

Totuus "6 miljoonasta" on komujutkujen karvasta probagandaa, kun näitä lukujakin väännellään miten sattuu. Totuuus lienee n. 1.5 - 2.3 miljoonaa kuollutta juutalaista. Muistettava on että paljon on ns. kadonneista juutalaisista löytynyt mm. USA:sta, E-Amerikasta tmv:sta paikoista, Saksan maksettua jo ko. nimestä rahaa Israelin valtiolle.
Saksalaisia, ukrainalaisia, baltteja, suomalaisia jne. kuoli huomattavasti suurempia määriä neuvostoterrrorin ja liittoutuneiden pommituksissa ja muussa siviiliväestöön kohdistuneissa raakuuksissa, saksalaisia jopa jo rauhan tultua enempi eli n. 3 miljoonaa järjestelmällisen lahtauksen seurauksena. Suuri osa tapetuista juutalaisista oli politrukkeja ... tai muita kommuniskomissaareja. Ukrainalaisetkin pistivät juutalaissortajansa ymmärrettävästi lahtipenkkiin mm. Babi Jahrissa, ei saksalaiset.

Totuus muistettava http://www.kavkaz.fi

Tamperelainen historioitsija http://historioitsija.blogspot.com/ Seppo Lehto

27.1.2006 Tampereella Vainojen päivänä suosittelemme äänestämään komutaustaisen komulehmä Tarja Halonen sijaan presidentiksi Sauli Niinistöä, vaikka taustajoukojensa tv-kuviin onkin haalittu aitoa bongotavaraa mustan huumorin merkeissä?

25/01/2006 Français
PACE strongly condemns crimes of totalitarian communist regimes

Strasbourg, 25.01.2006 – The Council of Europe Parliamentary Assembly (PACE) today strongly condemned the massive human rights violations committed by totalitarian communist regimes and expressed sympathy, understanding and recognition for the victims of these crimes.

The Assembly – which brings together parliamentarians from 46 European countries – said in a resolution that these violations included individual and collective assassinations and executions, death in concentration camps, starvation, deportations, torture, slave labour and other forms of mass physical terror.

The peoples of the former USSR by far outnumbered other peoples in terms of the number of victims, the parliamentarians said.

They also called on all communist or post-communist parties in Council of Europe member states which had not so far done so “to reassess the history of communism and their own past […] and condemn them without any ambiguity”.

“The Assembly believes that this clear position of the international community will pave the way to further reconciliation,” the parliamentarians added.

The Council of Europe was “well placed” for this debate, the Assembly pointed out, since all former European communist countries, with the exception of Belarus, are now its members and the protection of human rights and the rule of law are the basic values for which it stands.

A draft recommendation called on Europe’s governments to adopt a similar declaration and to carry out legal investigations of individuals engaged in crimes committed under totalitarian communist regimes did not receive the necessary two-thirds majority of the votes cast.

Muistakaamme vaatia kommunismin ja isovenäläisyyden miehitys- ja ihmisoikeusrikosten perusteella kansakunnallisia aluesaantojamme eli aluepalautuksia

Suursuomalainen historioitsija tamperelainen Seppo Lehto

Sunday, November 06, 2005

HAKKAPELIITTAIN PÄIVÄN 6.11.2005 VAATIMUS SOTARIKOSOIKEUDENKÄYNNIT MITÄTÖITÄVÄ JA ALUEPALAUTUKSET KÄYNTIIN SUOMELLE, BALTIAN MAILLE JA TSETSENIALLE

Miehittäjä-Ryssän edustajat presidentti Vladimir Putin keulanaan kävivät loisimassa suomalaisilla verovaroilla aluemiehitystemme lisäksi viimeksi 2.8.2005 Suomen Turussa

Vaatikaamme sotasyyllisyysoikeudenkäyntien mitätöintiä ja aluepalautuksia samassa yhteydessä Hakkapeliittain päivänä 6.11.2005


Kaleva-lehti, muut tiedotusvälineet, valtiojohtomme ja Supo jatkavat KGB-linjalleen uskollisena miehittäjä-Ryssän stalinistista paskansyöntiä, kun eivät oikaise kestämättömiä stalinistisia valheita sotasyyllisyyksistämme ja vaadi miehittäjä-Ryssää tilille sotarikoksistaan ja aluemiehityksistämme

Vaadimme eduskunnalta välikysymystä hallitukseen kohdistuen: Miksi sotasyyllisyysoikeudenkäyntien tuloksia ei ole mitätöity?

Ainoa sotasyyllinen viime sotiimme on miehittäjä-Ryssä. Eduskunta valmistelkoon nootin miehittäjä-Ryssälle aluemiehityksistämme

Suur-Suomi r.y. pj. Seppo Lehto vaatii hallituksen, presidentin ja eduskunnan vaativan virallista selvitystä miehittäjä-Ryssän Juri Derjabinin KGB-valheista

Odotamme ilmavoimiemme ja maanpuolustuksemme operatiivisen ja strategisen johdon eli esikuntien protestoivan ankarasti miehittäjä-Ryssän Juri Derjabinin valheisiin sotasyyllisyyksistä

Suur-Suomi r.y:n pj. Seppo Lehto vaatii ja kysyy:

Presidentti-instituutin ja maamme virallisten edustuksellisten organisaatioiden kuuluu oikaista miehittäjä-Ryssän entisille ja nykyisille edustajille aina kun nämä valehtelevat.

Miksi näin ei ole tapahtunut? Sitooko Stasi-listalla ( = KGB ) olevien kokoomus-, sdp-, vasemmistoliittolais-, keskustalaispoliitikkojen ymv:ien virkamiestemme nimien kiristyssuhde suut suppuun vielä pitkälle tulevaisuuteenkin suhteessa miehittäjäämme Venäjän Federaatioon eli kansanomaisesti miehittäjä-Ryssäämme?


Miksi presidentti Tarja Halonen ja presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö, Matti Vanhanen, Timo Soini eivät ole oikaisseet julkisesti Juri Derjabinin kuppasia KGB-valheita?

Miehittäjä-Ryssän kuppanen parasiitti- ja syöpäsolu Juri Derjabin saa esittää valheitaan ilman oikaisuja HS:ssa ja julkisuudessa - Miksi virallinen Suomi ja presidentti Tarja Halonen ja / tai valtioneuvosto anna huutia eli palautetta Juri Derjabinin patologisille valheille ja stalinistisille historian tulkinnoille eli virallista torjuntaamme näille edelleen esitetyille perättömille miehittäjäraiskaajamme ja miehittäjämurhaajamme Ryssän tulkinnoille?


Miehittäjä-Ryssän ex-suurlähettiläs parasiitti ja sovjet-rikollinen Juri Derjabin saa vapaasti levittää stalinistisia Ryssän sotarikoksia peitteleviä valheitaan. Mistä virkamiehillemme maksetaan palkkaa, kun eivät julkisesti torju tuon tunnetun Ryssän sotarikoksia peittelevän KGB-parasiitin valheita?

Onneksi Prokarelia on ottanut asiaan kantaa, kiitos teille!

Ystävällisesti tamperelainen Seppo Lehto Isänmaan Asialla r.y. Tampere

05.11.2005
ProKarelia http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=730&author=10

SOTASYYLLISYYS LOPULTA PURETTAVA

Juri Komissarov eli Juri Derjabin ottaa Kalevassa esiin ns. sotasyyllisyysasian. Hänen mielestään Suomen oli välirauhansopimuksen perusteella rangaistava sodasta vastuussa olevia. Hän ei siten yhdy dosentti Hannu Rautkallion ja MEP, tohtori Lasse Lehtisen väitteisiin ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kotimaisuudesta.

Olennainen kysymys ns. sotasyyllisyysasiassa on se, kuka tai ketkä olivat sotaan syyllisiä ja tuomittiinko oikeat syylliset Suomen perustuslain mukaisessa järjestyksessä. Suomen kansa oli valinnut johtajansa perustuslain mukaisesti. Samoin sotaan liittyvät päätökset tehtiin perustuslain mukaisesti.

Kysymyksenasettelu siten kuuluu, oliko Suomen kansa syyllinen sotaan vai joku muu taho. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939 valloitusperustein. Sen vuoksi Kansainliitto erotti sen jäsenyydestään. Sodan aloittamisen teki mahdolliseksi Neuvostoliiton ja Saksan välinen Molotov-Ribbentrop –sopimus lisäpöytäkirjoineen. Toinen todennäköinen sodan mahdollistaja oli Stalin-Churchill –sopimus 15.10.1939.

Suomi ei ollut sodan aloittaja, ei edes sen provosoija. Stalinin johtama NL oli yksin syyllinen sodan aloittamiseen ja myöskin jatkosodan syntymiseen. Sotasyyllisinä tulee siten tuomita Stalin ja hänen lähimmät apurinsa.

Keskeisin kysymys ei ole se, olivatko ns. sotasyyllisyystuomiot kotikutoista tai neuvostopainostusta. Niiden lähtökohtana joka tapauksessa oli sama lähde: Stalin ja hänen valtakuntansa. NL:lle ja länsiliittoutuneille voidaan sälyttää täysi vastuu sotaan syyllisten tuomitsemisen vaatimuksesta Pariisin rauhansopimuksessa vastoin totuutta ja tiedossa olevia faktoja.

Mikä oli Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden motivaatio siihen, että Suomen johtajat tulisi tuomita sotaan syyllisinä? NL:n motivaationa oli oman sotasyyllisyyden ja hyökkäyssodan vastuun häivyttäminen ja käsittämättömän suurten sotakorvausten vaatimismahdollisuus. Lännen intressissä oli mm. NL:lle annetun valtavan lend-lease –avun tekeminen jollakin tavoin oikeutetuksi.

Jopa Derjabin on valmis antamaan anteeksi ns. sotasyyllisille. Ei syyttömille tarvitse antaa anteeksi. Mutta heidän väärät tuomionsa tulee purkaa. Sotasyyllisyyslaki tehtiin perustuslain vastaisessa järjestyksessä, ei se siten ole voinut edes olla Suomen perustuslain mukainen.

Derjabin antaa viitteen siitä, miten purkuasiassa asiassa tulee edetä viittaamalla mm. Pariisin rauhansopimukseen. Suomi on jo aiemmin Koiviston aikana yksipuolisesti tulkinnut Pariisin rauhansopimuksen eräitä artikloita. Suomen on tulkittava rauhansopimuksen sotaan syyllisyyspykälää uudelleen ja todettava, ettei Suomi ollut sotiin syyllinen, joten ei Suomen johtajia voida tuomita sotaan syyllisinä. Eiväthän he olleet mitään sotarikollisia.

Miksi Suomen presidenttiehdokkaat ovat toimettomia ns. sotasyyllisyysasiassa? Miten Suomen intressiä palvelee se, että Suomea yhä maailmassa pidetään sotaan syyllisenä? Syylisyys-kysymys on suurin este myös Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamiselle.

On oikeusvaltiolle häpeällistä, että sen pelastaneita sodanaikaisia johtajia pidetään sotiin syyllisinä, eikä kotimaiset johtajat tee mitään asian korjaamiseksi. Pitäisikö tässäkin asiassa idästä tulla vahva aloite, suorastaan ukaasi asian toteuttamiseksi, ennen kuin siihen rohjettaisiin kajota.

^ Takaisin ylös Lisää artikkeleita kirjoittajalta Artikkeli-arkisto
......................................................................


Miehittäjä-Ryssän eli Venäjän Federaationa mainostetun ex-suurlähettiläs KGB-rotta ja disinformaatikko Juri Derjabin suomettuneen lehdistömme lemmikkirotta.
Eikö ilmiasunsa korreloi taustojensa kera näillä parasiittisilla paskahampaisilla KGB- ja parasiittirotillamme tai verenhimoisilla

vampyyreillamme?

...................................................................

Ohessa Kalevan 5.11.2005 alkuperäinen Juri Derjabinin juttu ja siinä ohessa olleet Kaleva-lehden kommentit
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=520077
....................................................................
Juri Derjabin: Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset



Huomio: Mainitsematta on jäänyt, että Juri Derjabin oli myös Neuvostoliiton entinen ja viimeinen suurlähettiläs ( Ylläpidon tarkennus )

Venäjän entinen Suomen-suurlähettiläs Juri Derjabin kumoaa dosentti Hannu Rautkallion ja eurokansanedustaja Lasse Lehtisen juuri julkistetussa kirjassa esittämät väitteet, joiden mukaan sotasyyllisyysoikeudenkäynti olisi noussut suomalaisesta sisäpolitiikasta.

Kalevalle lähettämässään kirjoituksessa Derjabin muistuttaa, että Suomi sitoutui välirauhansopimuksessa rankaisemaan sodasta vastuussa olevia henkilöitä. Derjabin mukaan valvontakomission puheenjohtajan Andrei Zhdanov korosti, että valvontakomissio olisi voinut ottaa asian omiin käsiinsä, mutta halusi "Suomen edun" vuoksi uskoa sen suomalaisten hoidettavaksi.

Nimimerkki Juri Komissarovina Neuvostoliiton aikana Suomea opastanut Derjabin on valmis antamaan anteeksi tuomituille. Mutta tuomittujen maineen palauttamiselle hän sanoo ei. Se kun merkitsisi irrottautumista kansainvälisistä sopimuksista, muun muassa Pariisin rauhansopimuksesta.

Derjabin kertoo valvontakomission keränneen suomalaisista arkistoista todisteita marsalkka Mannerheimiä vastaan. Zhdanov määräsi Mannerheimia koskevat asiapaperit luovutettavaksi itselleen. Derjabin arvelee Zhdanovin saaneen Stalinilta kehotuksen olla nostamatta syytettä Mannerheimiä vastaan.

Ilkka Lappalainen
.................................................
Kotimaa 5.11.2005
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfml?j=520090&nocache=1&pluspluskok=1&refj=520077&refo=Juri%20Derjabin%3A%20Suomen%20oli%20pakko%20tuomita%20sotasyylliset
Lehtisen ja Rautkallion kirjan kritiikki

Tietokirja
Lasse Lehtinen, Hannu Rautkallio: Kansakunnan sijaiskärsijät. Sotasyyllisyys uudelleen arvioituna. WSOY 2005

Tohtorit Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio ovat ottaneet tehtäväkseen osoittaa, että alistuminen Neuvostoliiton vaatimuksiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjestämisestä oli turha virhe.

Laiton ja nöyryyttävä oikeudenkäynti johtui heidän arviossaan lähinnä oikeusministeri Urho Kekkosen pahasta tahdosta ja vallanhalusta sekä pääministeri J. K. Paasikiven lapsellisuudesta.

Rautkallio esitti suunnilleen samat väitteet jo parikymmentä vuotta sitten. Sen tutkimuksen tarkoituksena oli kumota kaikki, mitä olin vähän ainaisemmin kirjoittanut sotasyyllisyyskysymystä käsitelleessä väitöskirjassani. Nyt hän on taluttanut Lehtisen samalle polulle.

Minulla on siis oma lehmä ojassa. Välillämme vallitsee poleeminen suhde. Siitä huolimatta pidän Lehtisen ja Rautkallion kirjaa merkittävänä, osittain jopa hyvänä. He eivät pohjimmiltaan kumoa esittämiäni perusasioita. He vain tulkitsevat ne toisin.

Lehtisellä ja Rautkalliolla on uutta lähdemateriaalia sekä Moskovan että Lontoon arkistoista. Varsinkin valvontakomission puheenjohtajan Andrei Zdanovin ja generalissimus Josif Stalinin välinen kirjeenvaihto on jännittävää luettavaa.

Zdanov kerjäsi toimintaohjeita, Stalin vaikeni. Valvontakomission mahtava puheenjohtaja jäi yksin ja pelkäsi tekevänsä virheitä, jotka kostautuisivat myöhemmin.

Tästä Lehtinen ja Rautkallio tekevät sen kerrassaan kummallisen johtopäätöksen, että pääministeri Paasikiven ei olisi pitänyt välittää Zdanovin vaatimuksista järjestää oikeudenkäynti sota-ajan johtajia vastaan.

Heidän puoli vuosisataa jälkijättöinen neuvonsa Paasikivelle on, että tämän olisi pitänyt ystävällisesti taputtaa kenraalieverstiä olalle ja sanoa, että täällä noudatetaan vain sellaisia käskyjä, jotka todistettavasti tulevat suoraan Isä Aurinkoiselta.

Lontoon arkistojen merkittävin uusi anti on kirje, jonka mukaan Englannin ulkoministeriö ei vaatinut Suomen sodan aikaisten poliittisten johtajien oikeudenkäyntiä.

Valvontakomission englantilainen osasto sai tämän viestin samaan aikaan kun eduskunnassa taisteltiin sotasyyllisyyslaista. Lehtisen ja Rautkallion johtopäätös tästä on se, että laki säädettiin turhaan.

He eivät kiinnitä huomiota siihen, että kukaan suomalainen ei silloin tiennyt Lontoon antamasta ohjeesta mitään. Lisäksi Englanti oli valvontakomissiossa täysin äänetön yhtiömies.

Joka kerta kun välirauhansopimuksessa mainittiin jokin Suomen velvoite Liittoutuneita kohtaan, sanan "Liittoutuneet" jälkeen oli sulussa sana "Neuvostoliitto". Näin sopimuksessa nimetään myös valvontakomissio.

Lehtinen ja Rautkallio ovat sitä mieltä, että liittoutuneiden elokuussa 1945 tekemän Lontoon sopimus vihollisvaltojen poliittisten johtajien tuomitsemisesta ei millään tavalla voinut koskea Suomea.

He perustelevat kovan väitteensä kuin kuka tahansa asianajaja raastuvanoikeudessa: sopimuksessa ja Nürnbergin tuomioistuimen peruskirjassa ei esiinny sanaa "Suomi", joten sillä ei siis voi olla vaikutusta Suomeen.

He mainitsevat Lontoon sopimuksen ratkaisevimmasta kohdasta vain sen, jossa puhutaan kansainvälisen oikeuden perinteisesti määrittelemistä sotarikoksista. He eivät mainitse siinä esitettyä uutta käsitettä "rikos rauhaa vastaan", jonka tunnusmerkit vastaavat melko tarkkaan sitä, miten toiminnan rangaistavuus määriteltiin Suomen sotasyyllisyyslaissa.

Liittoutuneiden sodan aikaisista suunnitelmista ei ilmene, että Saksan rinnalla taistelleiden maiden johtajia olisi ollut tarkoitus kohdella toisin kuin Saksan johtajia.

Käytännössä suomalaisia kohdeltiin kuitenkin tosiin. Lievemmin.

Molemmilla tekijöillä on omat keppihevosensa. Rautkallion elämäntehtävänä tuntuu olevan osoittaa Kekkosen läpikotainen pahuus. Totta kai Kekkonen käytti hyväkseen taktiset edut, jotka sotasyyllisyyskysymys hänelle tarjosi. Hän ei sentään ollut koko sotasyyllisyysjutun liikkeelle paneva voima. Vasemmiston kuumakallet olivat liikkeellä paljon ennen Kekkosta.

Valvontakomission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov syötti Paasikivelle ajatuksen taannehtivan lain säätämisestä jo maaliskuussa 1945, paljon ennen kuin Kekkonen ryhtyi sille asialle. Paasikivi alistui ajatukseen vasta elokuussa kun Lontoon sopimus osoitti, että oli pakko.

Lehtisen kotijumala Väinö Tanner saa tässä kirjassa hymistystä yli sen, minkä hän ansaitsi ryhdikkäällä käytöksellään sotasyyllisyysjutussa.

Lehtinen ja Rautkallio ajautuvat laimeahkoon loppupäätelmään. He kysyvät, mitä Stalin olisi tehnyt jos Suomi olisi kieltäytynyt sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjestämisestä.

Olisiko hän sanonut irti välirauhansopimuksen? Hyökännyt Porkkalan panssareilla Helsinkiin? Tai miehittänyt maan ja syössyt Suomen sekasortoon, joka olisi lopettanut sotakorvaustoimitukset?

Yhtä hyvä kysymys on: olisiko Stalin tyytynyt pelkkään olankohautukseen jos Suomi olisi ollut ainoa Saksan rinnalla sotinut maa, jonka johtajia ei tuomittu?

Ilmeisesti aika hyvä vastaus tähän on sama kuin Lehtisen ja Rautkallion vastaus omiin kysymyksiinsä: tuskin.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka toimii vapaana tutkijana ja kolumnistina.

Jukka Tarkka
.................................................
5.11.2005
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfml?j=520091&nocache=1&pluspluskok=1&refj=520077&refo=Juri%20Derjabin%3A%20Suomen%20oli%20pakko%20tuomita%20sotasyylliset

Uusi arvio 60 vuoden takaisesta

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kotimaisuusaste oli paljon aikaisemmin uskottua korkeampi, korostavat dosentti Hannu Rautkallio ja filosofian tohtori, europarlamentaarikko Lasse Lehtinen torstaina julkistetussa tutkimuksessaan Kansakunnan sijaiskärsijät (Otava.)

Kirjassaan he päätyvät siihen, että aloite perustuslain vastaisen sotasyyllisyyslain säätämiseen tuli silloiselta oikeusministeriltä Urho Kekkoselta eikä valvontakomission johtajalta Andrei Zhdanovilta.

Uuteen tutkimusaineistoon nojaten Zhdanov ei saanut oikeuskäynnin vaatimisesta mitään määräyksiä Neuvostoliiton johtajalta Josef Stalinilta. Zhdanov esiintyi asiassa henkilökohtaisesti ja epävirallisesti.

Kekkonen välitti Zhdanovin kanssa käymistään keskusteluista pääministeri J. K. Paasikivelle muistion, jossa alleviivataan Zhdanovin painostavan oikeudenkäyntiin. Mutta myös Zhdanov lähetti keskusteluistaan Kekkosen kanssa Moskovaan raportin.

Sen mukaan aloite sotasyyllisyyslain säätämisestä oli Kekkosen, joka myös "haamukirjoitti" kommunistien välikysymyksen, joka tuli pääministerille ikävänä yllätyksenä. Paasikivi harasi pitkään oikeudenkäyntiä vastaan, mutta lopulta myös hänet saatiin taivuteltua. Kirjan mukaan myös loppusuoralla vastaan nokitelleet oikeuden jäsenet pakotettiin ratkaisuun erilaisilla verukkeilla.

Kekkosen todetaan tuoneen myös ensimmäisenä esille Risto Rydin ja Väinö Tannerin nimet.

Uusi tulkinta kipeään asiaan

Käsitystä siitä, että valvontakomissio vaati syytettyjä tuomiolle vaalittiin ja vahvistettiin Suomessa Neuvostoliiton aikana. Kirjan mukaan Zhdanov harhautti niin suomalasia kuin brittejäkin.

Tutkijat kumoavat uuteen aineistoon nojaten vääräksi tähän asti uskotun ja uskotellun näkemyksen, että Suomessa sotien jälkeen toiminut liittoutuneiden valvontakomissio olisi ollut oikeudenkäyntivaatimuksessaan yksimielinen.

Kirja avaa uuden näkökulman ja tulkinnan kansaa aikoinaan tyrmistyttäneeseen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Tähänastiset tulkinnat ovat ottaneet huomioon Neuvostoliiton ja sen noudattaman politiikan.

Vallalla oleva sementoitu tulkinta haastoi Lehtisen mukaan katsomaan arkistojen avauduttua asioita uudelleen. Kirjan tekijöiden mukaan kansakunnan omanarvontunnon takia on korkea aika purkaa suomalaisille sysätty sotien syyllisyyden taakka.

Olisiko Stalin sitten sivuuttanut asian olankohautuksella, jos oikeudenkäyntiä ei olisi järjestetty? Tutkijat eivät anna selvää vastausta. Kirja päättyy jossiteltuun.

Pirjo Kukko-Liedes

Juri Derjabin: Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset

Lehtisen ja Rautkallion kirjan kritiikki
Uusi arvio 60 vuoden takaisesta
Kansakunnan sijaiskärsijät
Kuka: Juri Derjabin

...................................................

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfml?j=520092&nocache=1&pluspluskok=1&refj=520077&refo=Juri%20Derjabin%3A%20Suomen%20oli%20pakko%20tuomita%20sotasyylliset

Kaleva Kotimaa 5.11.2005

Kansakunnan sijaiskärsijät

Kuusi vuosikymmentä sitten 15. marraskuuta 1945 Säätytalossa aloitettiin oikeudenkäynti, jossa syytettyinä olivat ne, jotka olivat vieneet Suomen Hitlerin Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Tänä päivänä yhä useammat Suomessa kannattavat oikeudenkäynnin tulosten asettamista kyseenalaisiksi. Vielä useammat ovat sitä mieltä, ettei oikeudenkäyntiin ollut mitään painavia syitä ja että tuomiot on syytä mitätöidä ja palauttaa "kansakunnan sijaiskärsijöinä" tuomituille heidän maineensa.

On kuitenkin syytä muistaa, että 19. syyskuuta 1944 Suomen, Neuvostoliiton ja kaikkia Suomen kanssa sodassa olleita YK:n jäsenvaltioita edustaneen Iso-Britannian hallitusten kesken solmitun välirauhansopimuksen 13. artiklan mukaan Suomen hallitus sitoutui rankaisemaan sodasta vastuussa olevia henkilöitä. Samassa yhteydessä on syytä mainita myös Lontoossa 8. elokuuta solmittu sopimus, jossa Yhdysvaltain, Iso-Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton hallitukset sopivat kansainvälisen sotarikostuomioistuimen perustamisesta.


Komissio halusi Suomen tuomitsevan johtajansa

Lontoon sopimuksen hyväksymisen jälkeen liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtaja Andrei Zhdanov sanoi presidentti Juho Kusti Paasikiven kanssa käymässään keskustelussa, että sodasta vastuussa olevien rankaisemiseen liittyvän kysymyksen pitäisi neuvostohallituksen mielestä osoittaa, "että Suomen kansa täydellisesti hylkää entisen politiikan, tuomitsee tämän politiikan johtajat ja on valmis astumaan uuden politiikan tielle". Näin Zhdanov korosti, että valvontakomissio olisi voinut ottaa asian omiinkin käsiinsä, mutta halusi Suomen edun takia uskoa sen suomalaisten hoidettavaksi.

Pitkään epäröinyt Paasikivi joutui lopulta suostumaan oikeudenkäynnin järjestämiseen. Suomen eduskunta hyväksyi ylivoimaisella enemmistöllä erityislain, joka loi oikeudenkäynnille sen vaatimat kansalliset juridiset edellytykset ja jota kommunistien ja "rauhanopposition" edustajat olivat esittäneet.

Oikeus julisti tuomionsa 21. helmikuuta 1946. Vankilatuomiot (2-10 vuotta) langetettiin kahdeksalle sodanaikaiselle poliitikolle, joiden joukossa olivat muiden muassa entinen presidentti Risto Ryti, entiset pääministerit J. W. Rangell ja Edwin Linkomies sekä ministerit Väinö Tanner ja Henrik Ramsay.

Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnistä poiketen suomalaispoliitikot määriteltiin "sotasyyllisiksi" eikä heitä syytetty sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan. Myös rangaistusten muoto ja ehdot olivat huomattavasti lievemmät kuin muiden Saksan rinnalla sotaan osallistuneiden maiden kohdalla.

Moni on ihmetellyt, miksi Suomen armeijan ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim ei joutunut oikeuden eteen. Mannerheim antoi kesäkuussa 1941 tunnetun päiväkäskynsä, minkä lisäksi hän määritteli Suomen Saksan rinnalla käymän sodan perustavoitteet, joihin kuului "menetettyjen alueiden" takaisinsaamisen lisäksi osallistuminen hyökkäykseen Leningradia vastaan sekä Neuvosto-Karjalan pääosien valtaaminen. Neuvosto-Karjalassa toteutettiin sittemmin ankaraa miehityspolitiikkaa.

Olen sitä mieltä, että Stalinilla oli päärooli siinä, ettei Mannerheim joutunut oikeuden eteen. Näinä vuosina valvontakomissiossa työskennellyt Stefan Smirnov kirjoittaa vuonna 1996 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan "Tornin miehet", että komission väki keräsi suomalaisista arkistoista painavia todisteita siitä, että Mannerheim oli syyllinen siinä missä Rytikin, mutta Zhdanov kuitenkin määräsi ne jätettäväksi vain hänen haltuunsa.

Myöhemmin hän sai kehotuksen (todennäköisesti suoraan Stalinilta) ilmoittaa Mannerheimille, että Moskova "ottaen huomioon hänen ansionsa sodan lopettamiseen johtaneissa vaiheissa" (välirauhansopimuksen solmiminen syyskuussa 1945) ei aio millään tavalla vetää häntä mukaan oikeudenkäyntiin. Mannerheimille tarjottiin tilaisuus erota presidentin virasta ja siirtyä Sveitsiin ennen oikeudenkäynnin alkamista.

Sotasyyllisiksi tuomituille voidaan antaa anteeksi

Onko tullut aika antaa sotasyyllisinä tuomituille anteeksi ja palauttaa heidän maineensa? En kiistä, etteikö tuomituille voisi antaa anteeksi, sillä heitä ei syytetty sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan (vuonna 1969 allekirjoitetun sopimuksen mukaan nämä rikokset eivät vanhene). Muiden syytteiden osalta he ovat suorittaneet rangaistuksensa.

Heidän maineensa palauttaminen olisi kuitenkin perusteetonta. Maineen palauttaminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että teot, joista tuomiot on annettu, eivät juridisesti katsoen olisikaan tapahtuneet tai että oikeudenkäynnissä annetut tuomiot eivät olisikaan perustuneet sillä hetkellä voimassa olleisiin lakeihin. Vuonna 1946 kumpikaan näistä asioista ei pitänyt paikkaansa.

Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta tuomitut suomalaiset olivat syyllisiä Suomen viemiseen hyökkäyssotaan natsi-Saksan rinnalla (vaikka myöhemmin monet virallisetkin tahot Suomessa ovat vakuuttaneet, että kysymyksessä oli "erillissota" tai "jatkosota"). He olivat mukana tämän sodan suunnittelussa, valmistelussa, aloittamisessa ja johtamisessa.

Näin he olivat rikkoneet ainakin yhtä kansainvälistä sopimusta eli 12. maaliskuuta 1940 allekirjoitettua Moskovan rauhansopimusta. Sen kolmannen artiklan nojalla Suomi sitoutui pidättäytymään kaikista hyökkäysluontoisista toimista Neuvostoliittoa vastaan ja olemaan liittymättä ja osallistumatta sitä vastaan suunnattuihin liittoutumiin.

Toisin sanoen tuomitut olivat syyllisiä tekoihin, joista langetettavat rangaistukset määriteltiin täsmällisesti Potsdamin julistukseen perustuvassa Lontoon sopimuksessa elokuussa 1945. Vuonna 1946 tällä sopimuksella oli kansainvälisen lain voima riippumatta siitä, miten asian laita on tänä päivänä.

Nämä rikokset eivät kuitenkaan olleet rikoksia pelkästään kansainvälisen lain nojalla. Suomen ylin poliittinen päättävä elin eli eduskunta hyväksyi Moskovan rauhan, joten siitä tuli maassa lainvoimainen. Tätä lakia vastaan rikottiin, kun Suomi liittyi hyökkäyssotaan natsi-Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan.


Jatkosota ei ollut tarpeellinen Suomelle

Kun lakia aletaan rikkoa, se rajoittuu harvoin pelkästään yhden lain rikkomiseen, vaan koskee yleensä useampia. Näin kävi tässäkin tapauksessa. Mannerheimilla sen paremmin kuin Rytilläkään ei ollut mitään Suomen perustuslakiin nojautuvaa oikeutta tehdä maata sitova päätös sotaan osallistumisesta.

Kävelemällä eduskunnan yli Ryti, Mannerheim ja muut rikkoivat kansainvälisen lain lisäksi myös Suomen kansallisia laillisuusperiaatteita. Kansallisen oikeuden kannalta parlamentin hyväksymällä sotasyyllisyyslailla ei puolestaan ollut muuta tarkoitusta kuin rangaista maan voimassaolevia lakeja rikkoneita henkilöitä.

Yhä useammat Suomessa yrittävät esittää Säätytalon oikeudenkäynnissä tuomitut "uhreina" tai "koko kansan sijaiskärsijöinä". Tavatessaan tuomittujen perheitä joulukuussa 1997 presidentti Martti Ahtisaari totesi: "Suomen kansa on aina tiennyt, etteivät tuomitut olleet syyllisiä. He ja heidän perheensä ovat joutuneet maksamaan itsenäisyydestämme omakohtaisesti enemmän kuin moni muu."

Pro-Karelia -liike ja Karjala-Klubi hyväksyivät seminaarissaan päätöslauselman, johon useat suomalaiset julkisuuden henkilöt, sotilaat ja tutkijat yhtyivät. Päätöslauselmassa kehotetaan tasavallan presidenttiä, hallitusta, eduskuntaa ja oikeusviranomaisia ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin sen aikaansaamiseksi, että epäoikeudenmukaiset tuomiot mitätöitäisiin, tuomituille palautettaisiin heidän kunniansa ja heidän vahinkoa kärsineille omaisilleen suoritettaisiin korvauksia. Kysymyksessä olisi siis täydellinen maineenpalautus.

Tällä korostetaan, että kun tuomiot julistettiin, tuomiolla oli samalla koko Suomi. Tästä asiasta kirjoittavat myös Hannu Rautakallio ja Lasse Lehtinen juuri ilmestyneessä kirjassaan "Kansakunnan sijaiskärsijät".

Jokaisella on toki oikeus katsoa, että joku toinen on kärsinyt hänen puolestaan. Se on omantunnonkysymys. Paljon kuitenkin riippuu konkreettisesta tilanteesta. On mahdollista pitää kaikkia vuosien 1941-44 sodassa kaatuneita neuvostosotilaita koko neuvostokansan puolesta kärsineinä uhreina, kun taas talvisodassa kaatuneiden tilanne on toisenlainen. He eivät kärsineet kansakunnan puolesta, vaan niiden takia, jotka olivat päästäneet tämän sodan valloilleen. Sama tilanne koskee myös Suomea. Suomen edun kannalta asiaa tarkastellen kesäkuussa 1941 aloitettu sota ei ollut kansalle tarpeellinen.


Tuomitut eivät koskaan menettänet kunniaansa


Propagandakeskuksessa sodan aikana palvellut Olavi Paavolainen kuvailee päiväkirjoissaan mielialoja, joita suomalaisten sotilaiden keskuudessa vallitsi ennen rintamalle joutumista. Hän kirjoittaa, että tavallisten suomalaisten oli vaikea ymmärtää tämän sodan tarkoitusta, sillä heille se oli "herrojen sota".

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan entinen puheenjohtaja Väinö Voionmaa puolestaan kirjoittaa kirjassaan "Kuriiripostia", että sotilaat eivät tienneet, minkä puolesta heidät lähetettiin sotaan. Tässä yhteydessä voi myös viitata Väinö Linnan "Tuntemattomaan sotilaaseen", jonka kuvausten todenmukaisuutta kukaan ei aseta kyseenalaiseksi.

Koska tämä sota ei ollut Suomen kansan kannalta tarpeellinen, nimenomaan kansa kärsi "herrojen" takia, jotka olivat kannattaneet maan viemistä sotaan, kun taas jälkimmäiset eivät olleet niitä, jotka kärsivät kansan puolesta.

Joku voi olla sitä mieltä, että olisi loukkaavaa ehdottaa tuomittujen kunnian palauttamista, eiväthän he koskaan edes menettäneet kunniaansa. Tällaisella näkemyksellä on olemassaolon oikeus, ja tässäkin asiassa suomalaisilla itsellään on sanansa sanottavana. Sekä Ryti että Tanner on muuten haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle, jolla myös Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen lepäävät.

Tuomioiden mitätöinti on paljon vaikeampi kysymys eikä se koske pelkästään suomalaisia, vaan siihen liittyy laajempia kansainvälisiä juridisia ja poliittisia yhteyksiä. Se merkitsisi irrottautumista useista kansainvälisistä sopimuksista, kuten vuoden 1944 aseleposopimuksesta, vuoden 1945 Lontoon sopimuksesta sekä YK:n yleiskokouksen päätöslauselmista, jotka koskevat rikoksia rauhaa vastaan.

YLLÄPITÄJÄT PYYTÄVÄT HUOMIOIMAAN MIEHITTÄJÄ-RYSSÄN SUURIMMAT PELOT ELI ALUEMIEHITYKSEN PERUSTAN MURENEMISEN MIEHITYSSOPIMUKSEN PERUSTAN MURENEMISEN MYÖTÄ:

Se merkitsisi myös irrottautumista vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksesta, jossa nimenomaan sitouduttiin kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin niiden vangitsemiseksi ja oikeuden eteen saattamiseksi, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin tai rikoksiin rauhaa tai ihmisyyttä vastaan.

Tässä tapauksessa pitäisi mitätöidä myös Suomen eduskunnan vuonna 1945 hyväksymä laki, mikä puolestaan nostaisi esille kysymyksen niiden vastuusta, jotka olivat lakiasiassa aloitteellisia samoin kuin niiden, jotka hyväksyivät lain. Lisäksi se koskisi myös niitä, jotka panivat kyseisen lain täytäntöön ja julistivat tuomiot.

On syytä muistaa Paasikiven sanat: "Meidän kansamme rakastaa mielenosoitus- ja ulkonäköpolitiikkaa eikä ajattele, mitä todellista reaalista hyötyä toimenpide meille tuottaa. "

Juri Derjabin
..........................................................
Juri Derjabin: Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset

Lehtisen ja Rautkallion kirjan kritiikki
Uusi arvio 60 vuoden takaisesta
Kansakunnan sijaiskärsijät
Kuka: Juri Derjabin
...................................................................

HS julkaisi STT:n masinoimat Suomisyöjä ja KGB-upseeri Juri Derjabin ammattivalehtelijakommentit ilman oikaisua ainoasta sotasyyllisestä eli Sovjet-Ryssästä
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/Derjabin+Suomen+oli+pakko+tuomita+sotasyylliset/1101981529101


Derjabin: Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset
Julkaistu 8:34 5.11.2005

Derjabin: Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset Juri Derjabin

Oulu. Venäjän entisen Suomen-suurlähettilään Juri Derjabinin mielestä Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset vuonna 1946. Sanomalehti Kalevaan lähettämässään artikkelissa Juri Derjabin muistuttaa, että Suomi sitoutui välirauhansopimuksessa rankaisemaan sodasta vastuussa olevia henkilöitä.
Näin hän tyrmää dosentti Hannu Rautkallion ja filosofian tohtori, europarlamentaarikko Lasse Lehtisen väitteet sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kotikutoisuudesta.

"Liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtaja Andrei Zhdanov korosti, että komissio olisi voinut ottaa asian omiinkin käsiinsä, mutta halusi Suomen edun takia uskoa sen suomalaisten hoidettavaksi", Derjabin kirjoittaa lauantain Kalevassa.
Hän arvelee Stalinin vaikuttaneen siihen, ettei marsalkka Mannerheim joutunut oikeuteen. Näin siitä huolimatta, että Mannerheim määritteli Derjabinin mukaan Suomen Saksan rinnalla käymän sodan perustavoitteet.
"Niihin kuului Suomen talvisodassa Neuvostoliitolle menettämien alueiden palautuksen lisäksi osallistuminen hyökkäykseen Leningradia vastaan sekä Neuvosto-Karjalan huomattavan osan valtaaminen", Derjabin toteaa.

Hänen mielestään sotasyyllisinä tuomituille voisi antaa anteeksi, mutta heidän tuomioidensa mitätöinti olisi kuitenkin paljon vaikeampi kysymys. Se kun merkitsisi Derjabinin mukaan irrottautumista monista kansainvälisistä sopimuksista, muun muassa vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksesta.

Juri Derjabin tunnettiin aikanaan Suomessa myös nimimerkillä Juri Komissarov.

STT
..........................................................................................................................................................

Kertomatta on jäänyt ... mistä muusta tämä Juri Derjabin tunnettiin Suomessa ollessaan.
Asioihin on tulossa lisävalaistusta: ) Petsamo, Salla, Kuusamo, Karjala, Suomenlahden saaret teitä ei unohdeta, vaikka naapurimme likakaivosta ammennettaisiin vaikka mitä ryssänpaskaa Juri Derjabinin paskamontusta ( KGB:n perinteen jatkajasta )..

Thursday, October 27, 2005

Aluepalauttajat olivat vastaanottamassa alueillamme loisivan miehittäjä-Ryssän edustajia 2.8.2005 Turussa

Aluepalauttajat olivat vastaanottamassa alueillamme loisivan miehittäjä-Ryssän edustajia 2.8.2005 Turussa

Totuus presidenttiehdokas Matti Vanhasen, Tarja Halosen ja muiden miehityshallintoamme eli miehittäjä-Ryssää kumartavien ja palvovien taustoista on tiedossa. Ohessa Matti Vanhasen Neuvostoliittoa ihannoiva kirjoitus Suomenmaa-lehdesta 30.7.1985 http://www.kavkaz.fi/vanhanen.html

Aluepalautus r.y:n. ja Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y;n yhteinen kansakuntaamme edustava kansakunnallinen mielenosoitus miehittäjä-Ryssän eli Venäjän federaation sotarikollisen ja miehityshallinnon edustaja presidentti Vladimir Putinia vastaan toi esiin erikoisen perusoikeuksien loukkaamisen ilmaisuvapauksien rikkomisena, kun kiellettiin laulaminen ja huutaminen


Tampereen syyttäjä Esa Aho suojelee Supon Helsingin edustajaa mielenosoituksemme rajoittamisessa 2.8.2005 Suomen Joutsenella Vladimir Putinin vierailun aikaan


Supon Helsingin edustajan ja poliisien mielenosoituksemme rajoittaminen 2.8.2005 Putinin Suomen Joutsenella aikaan vaaditaan tutkintaan

Poliisin ja Supon perusoikeuksien loukkaukset 2.8.2005 Suomen Joutsenella olleen laillisen mielenosoituksen estämisestä ja rajoittamisesta tutkintaan

Ohessa alustava uusinnettu kuva- ja saatesanoilla varustettu tutkintailmoitus 2.8.2005 perusoikeuksien loukkaamisestamme tutkintailmoitusta vauhdittaaksemme


Viranomaisten: Poliisin ja Supon perusoikeuksien loukkaukset 2.8.2005 Suomen Joutsenella olleen mielenosoituksen estämisestä ja rajoittamisesta tutkintaan

Viranomaisten perusoikeuksien loukkaukset ansaitsevat kaiken mahdollisen julkisuudet etteivät toistu = Ennaltaehkäisevyyden nimissä : Viimeisin tutkintapyyntöni perusoikeuksien loukkauksesta mielenosoituksen yhteydessä

http://occupiedterritoriesback.blogspot.com/



Tampereen, Turun, Helsingin poliisin ja Supon Hkin edustajat vastuuseen siltä osin kuin toimineet perusoikeuksien vastaisesti


Supon Hkin edustaja poistumassa käskytyksensä jälkeen. Käsky oli ettei saa laulaa, eikä ääntä korottaa yli puheäänen. Tämäkö on mielenosoitusoikeusoikeutta ja ilmaisunvapautta tavarakonttien takana 200-300 metrin päässä? Toteutuuko perusoikeudet?


http://rikosilmoitus.blogspot.com/
http://lehtoseppo.blogspot.com/

Spasiba maja ruski tavaris;) Suomelta ryöstetyssä Tehtaankadulla olevan Venäjän federaation miehittäjä-Ryssän edustuston ja siellä majailevia miehittäjä-Ryssän KGB-koulutettuja loisia unohtamatta, saati kätyreitään keskuudessamme eri viranomaisissa, jopa poliisissa ja syyttäjissä.


Suomalaisuus ei voi olla yksipuolista vaikenemista miehittäjä-Ryssästä ja sen sotarikoksista ja alistustumista pelkäksi miehittäjä-Ryssän lypsylehmäksi?

Voisimmeko pikkuhiljaa ryhdistäytyä oikeutetuilla vaatimuksilla kansankunnan ylintä johtoa myöden?

2.8.2005 viimeksi kansakuntamme puolesta nenäkkäin miehittäjä-Ryssän Tehtaankadun KGB-koulutetuille diplomaateille esitetyt aluevaatimuksemme urheilullisesti, joista nuorempi ryssä pillastui kuin vauhko hevonen, mutta onneksi oli aita ryssien varalta ja poliiseja paikalla:)


Seppo Lehto Tampere

Kansakuntamme valontuoja ja miehitettyjen alueiden palauttaja, miksi et sinäkin?

Paskokaamme jumalaisesti ohjaajaguru Jouko Turkan ja Jussi Parviaisen tunnetun roolin "Juska Paarman" Jumalan rakastaja ja Valtakunta teatteriroolien tyylisesti tästälähin kaikille miehittäjä-Ryssän perusteettomille rahastusvaatimuksille kuten he ovat paskoneet alueillemme ja Suomenlahteen ja saaneet vielä Suomen, Ruotsin ja EU:n rahoituksen saasteidensa siivoamiseen.
Eiköhän mainostamansa rikas Ryssä eli Venäjän Federaatio parasiitti-, sotarikoksiin ja miehityksiin syyllistyvä valtio kykene omista jätteistään huolehtimaan? ... kuten körttiläiset tämän päivän perinteestään.

Embassy of Russia in Helsinki, Finland

Address:Tehtaankatu 1 b, 00140 Helsinki, Suomi
Phone:+ 358 9 661 877, + 358 9 60 70 50
Telex:(57) 125577 SOVKO SF
Fax:+358 9 661-006
E-mail:rusembassy@co.inet.fi



Suojelupoliisin Helsingin edustaja tuli vaatimaan 2.8.2005 Turussa Suomen Joutsenelle tulevan saastaisen miehittäjä-Ryssän eli Vladimir Putinin ja Tarja Halosen piipahtamisen alla laillisen mielenosoituksen laulun- ja huutamisen kieltämistä vastoin kaikkia järkisyitä. Pakotteiksi annettiin, että mikäli ei totella niin pojat vie autolla kamarille ja tulee sakkoja.

Olemme tehneet asiasta hallintokantelun. Asia on kirjattu valtakunnansyyttäjällä, oikeuskanslerinvirastossa ja Turun poliisissa. Vaadimme ilmaisuvapauden rikkomuksesta rangaistusta ja sakkoja perusoikeuksien rikkomisesta.

Ohessa miehittäjä-Ryssän suomeataitavia edustajia Tehtaankadulta ja Moskovasta, joilta meinasi palaa päreet kun tiedustelin saastaisen miehittäjä-Ryssän edustajien kansanmurhasta vastuussa olevien saattamista kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen ja viittasin esimiehensä kohtaloon eli hirtettyyn Vladimir Putinia symboloivaan pitkähäntäiseen apinaan.

Osa virkamiesryssistä kävi tosin tervehtimässä käsi ojossa ja naureskellen hirtettyä esimiestään symboloivaa apinaa Vladimir Putinia Sieg Heil-tervehdyksin

Kysymme: Voittaako suomalainen aina vai pitääkö olla neekeri, talebaaniafgaani tai ryssä saadakseen silvotussa tynkä-Suomessa oikeutta perusoikeuksia kunnioittaen ilman neekeröiviä syyttäjiä ja vanhuudenheikkoudesta kärsiviä ryssäläisiä käänteisrasismia soveltavia femakkotuomareita?

Ohessa Tampereen käräjäoikeuden edessä Isänmaan puolesta talvisodassa kaatuneiden muistolaatan edessä Neekeripusulaatikko käsissäni roomalaisittain tervehtien 20.6.2005.

Tuolloin vaadittiin käräjäoikeudelta 40 vuodeksi käräjäoikeuden tuomion salaamista. Siihen ei tuomari Anja Aulomaa suostunut, mutta oikeusmurhan teki tuomitessaan 3 kk ehdollista vankeutta käytännössä ilman todisteita, sekä syyllistyen EIT:n vastaisiin toimiin mm. hylkäämällä todistajani, kirjallisia todisteita sekä ko. tilanteessa, että sähköisesti lähettämiäni, mitkä olisivat todistaneet jtkn muuta kuin mitä syyttäjä Jouko Nurminen syyntakeettomasti esitti. Syyttäjä Jouko Nurminen kehtasi jopa väittää minun puhuvan menetetyistä alueista. Oikaisin häntä puhuvani miehitetyistä alueistamme. Joten voinemme todeta elävämme tosi orwellimaisessa maailmassa täällä miehittäjä-Ryssälän takahikiällä Tampereella.

28.09.2005

ProKarelia

SODAN VARJOJEN PURKAMINEN VALTIONJOHDON VASTUULLA

Ns. sotasyyllisyys ja asekätkentä ovat muiden sodanjälkeisten kipukysymysten kanssa yhä useammin esillä. Annetaan ymmärtää, että näitä varjoja nyt valaistaan ja jotain tapahtuu. Kyse näyttää kuitenkin olevan niiden siististä hautaamisesta.

Sanotaan, ettei ns. sotasyyllisten tuomioita tarvitse purkaa ja kunniaa palauttaa, koska he eivät menettäneet kunniaansa. Syyttömästi tuomitulle tällainen on lähinnä korni pila. Lisäksi se osoittaa sanojaltaan sangen rajoittunutta ajattelukyä.

Ns. sotasyyllisten tuomitsemiseksi tehtiin perustuslain vastainen laki jo riittää tuomioiden purkamiseen. Oikeusvaltiossa on oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, oikeusministeri ja muut laillisuuden valvojat siksi, että he korjaavat tapahtuneet oikeusmurhat, jopa estävät niiden syntymistä. Ovatko Suomen viranomaiset toimineet näin? Eivät ole, vaan päinvastoin. Koska he joutuvat tästä vastuuseen?

Tuomittu menettää aina henkisiä ja taloudellisia arvoja. Syyttömästi tuomitun menetykset ovat vielä suuremmat ja lisäksi niistä puuttuu tuomitsemisperuste. Suomessa tuskin kukaan lainoppinut väittää, että ns. sotasyylliset olivat todella sotasyyllisiä, sotarikollisia. Silti suomalainen tuomioistuin tuomitsi heidät.

Onko Venäjä-pelko niin voimakas, ettei poliittinen eliitti Suomessa uskalla edes myöntää, että ns. sotasyyllisten tuomiot tulisi purkaa, koska ne olivat perustuslain vastaiset ja koska tuomitut olivat syyttömiä? Onko Suomi oikeus- vai banaanivaltio, kun raskaitakaan oikeusmurhia ei haluta korjata?

Ns. sotasyylliset olivat Suomen poliittisia johtajia, kansan valitsemia. He pelastivat toimillaan Suomen itsenäisyyden. Palkinnoiksi ja kunniansa osoituksiksi heille annettiin pitkät vankeusrangaistukset. On yksiselitteistä, että tuomitut ja heidän perheensä kokivat suuria menetyksiä. Tuomiolla syyllistettiin koko Suomi ja sen johtajat.

Tarkoituksellisen ajattelun kapeus ns. sotasyyllisten kohdalla unohtaa täydellisesti sen, että heidän tuomitsemisensa oli ja yhä on ehkä keskeisin syy siihen, että Suomea pidetään sotaan syyllisenä ja natsien poliittisena kumppanina. Juuri sotaan syyllisyyden perusteella Suomelle voitiin määrätä Pariisin rauhansopimuksessa ankarat sotakorvaukset, suuret aluemenetykset ja muut sanktiot.

Eihän syytöntä tuomita menetyksiin ja rangaistuksiin. Syyllinen sen sijaan voidaan tuomita. Tämän kaiken teki helpoksi se, että suomalainen tuomioistuin tuomitsi omat johtajansa sotaan syyllisinä vankeusrangaistuksiin. Virallinen Suomi ei esittänyt todisteita missään vaiheessa siitä, että totuus olisi ollut toisenlainen. Mannerheimkin vaiennettiin. Virallinen Suomi siten tunnusti Suomen syyllisyyden sotiin.

On helppo hyväksyä se, että heti sotien jälkeen elettiin poikkeuksellisia aikoja, joissa jouduttiin hyväksymään epäoikeudenmukaisiakin ratkaisuja.

Sitä ei voida hyväksyä, ettei Suomen valtionjohto presidentti Koivistosta alkaen ole asioiden hyväksi tehnyt mitään, vaan päinvastoin. Suomen valtionjohto siten edelleen jättää maailmalle sen kuvan, että me olimme sotiin syyllisiä ja oli oikein saada siitä rangaistus. Virallisen Suomi yhä tunnustaa sotiin syyllisyyden käyttäytymällä kuin syyllinen.

Jos valtiojohtomme katsoo, ettei Suomi ollut sotiin syyllinen, se olisi käynnistänyt ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomioiden purkamiset ja korvannut syntyneet vahingot. Se olisi kuuluttanut maailmalle, että toimimme silloin poikkeuksellisissa olosuhteissa, mutta emme olleet sotiin syyllisiä.

Jos emme olleet syyllisiä, valtiojohtomme olisi pitänyt käynnistää sotakorvausten takaisinmaksamisvaatimukset, ns. saksalaisen omaisuuden, sodan tuhojen ja menetysten korvaamisvaatimukset. Valtionjohtomme, presidentti etunenässä, olisi käynnistänyt rauhanomaiset neuvottelut Karjalan ja muiden pakkkoluovutettujen alueitten palauttamiseksi.

Mitä valtiojohtomme tai eduskuntamme on tehnyt osoittaakseen Suomen syyttömyyden sotiin? Ei käytännössä mitään. Jopa varovaiset puheet erillissodistamme ovat vaienneet, kun itäinen naapuri ärähti.

Onko valtiolliseen ja poliittiseen johtoomme syntynyt kollektiivinen omatunto, joka ruokkii päättäjien uskoa siihen, että asioista vaikeneminen on parasta, vanhoja epäoikeudenmukaisuuksia ei pidä korjata ja että kaikki on hyvin. On arvioitavissa, että useimpien yksilöllinen omatunto muistuttaa näitten asioitten korjaamisesta, mutta kollektiivinen ruokkii ja palkitsee vaikenemista.

Suomi on sotiin syyllinen niin kauan, kunnes se ryhtyy todellisiin toimiin syyttömyytensä osoittamiseksi. Ensimmäisenä toimenpiteenä on ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomioiden purkaminen. Eduskunta kykeni säätämään perustuslain vastaisen lain syyttömien tuomitsemiseksi. On todellista poliittista uusavuttomuutta, jos se ei kykene oikaisemaan omaa lainvastaista tekoaan.

Jos valtiojohtomme myöntää, etteivät ns. sotasyylliset olleet syyllisiä, eivätkä menettäneet kunniaansa, silloin nykyinen valtiojohtomme on laitettava vastuuseen tästä asiasta, koska he vastoin parempaa tietoaan eivät tee mitään perustuslain ja ihmisoikeuksia loukkaavien toimien korjaamiseksi.

Kunniaa ei palauteta Suomessa ja maailmalla, eikä tuomioita pureta sillä, että on pidetty juhla, jossa on sanottu muutamia kauniita sanoja. Ne ovat pelkkää silmänlumetta, jolla asian todellinen ydin peitetään. Vaihtoehtojen määrä tässä asiassa supistuu.

Joko valtiojohtomme tai oikeusviranomaisemme käynnistävät asioiden korjaamistoimet tai heidän vastuunkantamistaan on ryhdyttävä selvittämään.

^ Takaisin ylös Lisää artikkeleita kirjoittajalta Artikkeli-arkisto